”Valokuvat
ovat mielemme jalanjälkiä, elämämme peilejä, sydämemme heijastuksia ja
jäätyneitä hetkiä, joita voimme pitää hiljaisessa tyyneydessä kädessämme –
ikuisesti, jos tahdomme. Ne dokumentoivat sen, mitä olemme olleet, osoittaen
samalla, minne saatamme olla matkalla, tiedämmepä itse sen tai emme.”
(Weiser, 1999)
Alkusyksystä perehdyin pintapuolisesti valokuvaterapian
ja voimaannuttavan valokuvan ihmeelliseen maailmaan sekä pohdin selfieiden pinnallisuutta(lue postaus tästä). Olen
malttamattomana odottanut sopivaa hetkeä tutustua aihepiiriin lisää, mutta
gradun- ja työntäyteiset viikot ovat vieneet kuin varkain veronsa. Olen
kuluttanut vapaahetkeni mieluummin ystävien ja läheisten kanssa tai liikkuen,
kuin istuen läppäri sylissä blogikirjoitusten parissa (koska istuminen tappaa
;)). Hartain lapsekas toiveeni olisikin,
että kaikki ideat, innoissani suunnittelemani postausaiheet ja päänsisäiseni luonnostekstit
siirtyisivät automaattisesti sähköiseen muotoon ja voisin ”kirjoittaa” blogia
esim. kävelylenkeillä. Juuri tulleen tiedon mukaan blogipostausten teleporttaaminen ei ole
vielä mahdollista, joten näillä mennään.
Ajattelin
tehdä valokuvaterapiasta pienen juttusarjan, jota täydennän aina oman tietoni
karttuessa ja kun muilta kiireiltäni ehdin. Tämän tyyppisen postauksen
kirjoittaminen ja aiheeseen perehtyminen vaatii enemmän aikaa, kuin esim. my day – postausten tuottaminen, eli antakee armoa, jos julkaisen
aiheesta tasaisen hitaaseen tahtiin.
Koitan
välttää psykologijargonia viimeiseen saakka ja pitää juttusarjan kiinnostavana
muillekin kuin psykoille, mutta tietyt asiat (lähteet, käsitteiden määrittely
jne.) haluan pitää aika eksaktina moraalisista ja ammattieettisistä syistä.
Jotta puurot ja vellit eivät menisi
sekaisin, kerrataan aluksi mitä eroa psykoterapialla ja terapialla:
”Psykoterapian vaikuttamiskeinot ovat psykologisia,
mikä edellyttää psykoterapeutilta riittäviä perustietoja ihmisen psykologisesta
kehityksestä, kliinisestä psykologiasta ja psykiatriasta. Koska psykoterapeutti on määritelty Suomessa
terveydenhuollon ammattihenkilöksi, häntä sitovat samat yleiset ja
erityiset hoitotoimintaa koskevat vaatimukset kuin muitakin terveydenhuollon
ammattihenkilöitä. Psykoterapiaa ohjaavat asiakas- ja potilastyötä koskevat
lait, asetukset ja ammattikäytännöt sekä eettiset periaatteet. Esimerkiksi nimike terapeutti ei ole asianmukainen
suojattu terveydenhuollon nimike eikä terveydenhuollon ulkopuolella toimivia
henkilöitä valvo kukaan. Psykoterapiaan tulee siis hakeutua vain
sellaisille henkilöille, jotka todella ovat psykoterapeutteja. Tiedon voi
tarkastaa julkiterhikki –palvelusta.” (Lähde: Mielenterveystalo.fi)
Eli
lyhyesti: jos sinua sattuu huvittamaan, nii-in juuri sinä, voit vaikka tästä päivästä lähtien kertoa olevasi terapeutti. Älä huoli, kukaan
ei tule vaatimaan sinulta minkään luokan pätevyyttä tai osaamista. Sen sijaan psykoterapeuteilla on pohjalla jo jokin terveydenhuollontutkinto esim.
psykologin, lääkärin tai sairaanhoitajan paperit, minkä lisäksi heillä on taustalla vähintään 4,5 vuotta kestävä psykoterapiakoulutus. Älä ymmärrä väärin, kaikki terapeutit ilman psyko-liitettä eivät ole kyseenalaisia, ja voivat tehdä työnsä erittäin hyvin ja ihmiset voivat saada heiltäkin helpotusta kärsimyksiinsä, mutta suosittelen varovaisuutta ja huolellista perehtymistä terapeutin taustoihin ja siihen mitä terapialta voi odottaa etenkin, jos henkilöllä ei ole laillistettua psykoterapeuttinimikettä.
Voilà
voilà, notta ei menisi liian vakavaksi siirrytään enemmän itse aiheeseen! Ensinnäkin
halusin selvittää, mitä valokuvaterapia on, miten sitä toteutetaan ja onko
menetelmällä jo jotain evidence-based eli tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa
näyttöä.
Sain
selville, että valokuvaterapia ei ole oma erillinen psykoterapiasuuntauksensa,
mutta valokuvien kanssa työskentely, niiden ottaminen ja muokkaaminen voivat
olla yksi menetelmä terapiaprosessissa. Myös Lääkäriseura Duodecimin psykoterapian
konsensus lausuman mukaan valokuvaterapiaa voi käyttää osana psykoterapiaa. Eli vaikuttaa ihan uskottavalta menetelmältä, joka voi hyvin tukea esim. itsetutkiskelua tai psykoterapiaprosessia.
Seuraavassa osassa (joka ilmestyy ehkä jopa tänään illemmalla, woop woop!)
käsittelen omakuvaa ja itsetutkiskelua valokuvien kautta. Jos aihe
kiinnostaa jotakuta enemmän, etkä jaksa odotella mun seuraavana postaukseen
saakka, voit tutustua allaolevaan kirjallisuuteen ja nettisivuihin.
Bisous,
Niina
P.S.
Mistäkö löysin aikaa tälle postaukselle? Oon kerrankin kipeänä ja luvattoman
tyytyväinen siihen. En ole niin kipeä, jotta näyttöpäätettä tuijottaminen
kirveltäisi silmiä tai että haluaisin vaan nukkua, mutta juuri sopivan kipeä
siihen, että paikoillaan istuminen tai makoilu mukavan tekemisen ääressä (blogi)
tekee hyvää ja kaikki muu (gradu) ehdottomasti pahaa ;).
P.P.S.
Seuraatko jo blogiani Facebookissa ja Instagramissa @unepetitelife? Entä Blogit.fi:ssä, Blogipolussa ja Bloglovin'ssa?
Kuvat: Johannes Yrjö
Lähteet:
1. Ulla Halkola kirjassa Psykoterapiat (toim. Matti O. Huttunen & Hely Kalska), Valokuvaterapiaa s. 311-315
3. Kognitiivisenpsykoterapian verkkolehdessä Marjo Salo kuvaa, miten omaelämänkerrallisia
valokuvia voi käyttää kognitiivisen psykoterapian työskentelymenetelmänä.
4. Valokuvaterapian
englanninkielinen perusteos: David Kraus & Jerry Fryrear, Photo therapy in
mental Health, 1983
Sorry
for the silence on my blog! Too much master thesis, too much work, too little quality
time with my blog and you guys! Now that I’m slightly sick (just some mild
flue), I’m mostly enjoying my time laying on the couch writing new posts. I’m
definitely too sick to work on something more serious stuff ;).
I
started to write a series of posts about Phototherapy and Therapeutical
photography. I’ll try to summarize it in English as much as I have energy ;).
In
Finland Phototherapy and Therapeutic Photography can legally be one method of
psychotherapy. For me it was quite an experience to start photographing and
especially to be photographed. I found it like a perfect mix of art, introspection, psychology and self-expression. To
be continued ;)!
Bisous, Niina
P.S. Do you already follow my blog on Facebook and Instagram @unepetitelife? What about Blogit.fi, Bloglovin' and Blogipolku?
Photos: Johannes Yrjö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kävit :) Herättikö postaus ajatuksia tai kysymyksiä? Täällä odottelen innolla teidän kommentteja! Bisous, Niina // Thank you for visiting :) I'd appreciate your comments! Bisous, Niina